Lappeenrannan Karhusjärveltä kuuluu taas surullisia uutisia. Kaloilta on loppunut happi. Tämä on mitä ilmeisemmin johtanut kalojen joukkokuolemiseen. Vasta myöhemmin keväällä selviää kuinka suuri osa kaloista on kuollut. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa erittäin huolestuttavalta.
Kuolleita kaloja Karhusjärven laskuojalla 6.4.2009.
Vierailin 6.4.2009. Karhusjärven laskuojan padolla. Näin siellä vain kuolleita kaloja. Tarkoitus oli käydä lasten kanssa katsomassa olisiko keväthaukia jo ilmaantunut rantasulaan.
Kuolleita pikkukaloja oli kasapäin niissä kohdissa, joihin virta niitä keräsi. Yhdestä paikasta jään alta löytyi suurhaukien hautausmaa, jossa kyrmyniskat lojottivat vierekkäin mahat turvoksissa. Kuolema oli korjannut ne jo useita päiviä sitten. Myös hapettomuutta hyvin kestävää suutaria makasi kuolleena ojan pohjalla. Haaskalinnut ja haaskoja hyväksi käyttävät nisäkkäät eivät olleet “aarrettaan” vielä löytäneet. Odotettavissa on siis lokkien kevätbileet Karhusjärvellä.
Pikkukalojen kohtalona oli hapen puute.
Karhusjärven kuormitus on vuosikymmeniä ollut suurempi kuin järven ekosysteemi kestäisi.
Kuluva vuosi oli hyvin sateinen. Tästä syystä luonnonhuuhtouman aiheuttama kuormitus oli tavallista korkeampi. Runsaat valumavedet veivät mukaansa ravinteita myös pelloilta ja metsistä pahentaen hajakuormitusta. Järvessä oli syksyllä liikaa biomassaa, joka talvella hajotessaan kulutti happea. Jääkansi esti hapen imeytymisen veteen. Tilannetta ei helpottanut tammikuusta alkanut pakkasjakso, joka vahvisti jäätä entisestään. Terve järvi kestäisi tämän.
Yli metrin mittaisia haukia löytyi nopeasti kymmenkunta.
Karhusjärvi ei ole terve
Parhaillaan on käynnissä sisäisen kuormituksen kierre. Karhusjärvi on aikojen saatossa muuttunut savipohjaisesta mutapohjaiseksi. Mutaa on tällä hetkellä keskimäärin metristä kahteen. Humusta on todennäköisesti kertynyt varsinkin ojituksista. Pohjasedimentin yläosa, noin sormen paksuinen kerros, sisältää paljon kasviravinteita. Terveessä vesistössä niistä ei liiemmin ole haittaa, mutta sairaassa vesistössä on. Kun vedestä loppuu happi, alkavat pohjasedimenttiin sitoutuneet kasviravinteet imeytyä takaisin järven pohjalla olevaan vesikerrokseen. Keväällä vesien sekoittuessa ravinteikas vesi nousee pintaan ja on heti kasvien ja levien käytettävissä.
Karhusjärvi todennäköisesti lannoittaa itse itseään
Vaikka ulkoinen kuormitus saataisiin aisoihin, menisi todennäköisesti hyvin pitkään, että järvi alkaisi toipua. En tiedä, onko se edes mahdollista enää. Sisäinen kuormitus ei pienillä taikatempuilla taida laantua. Rahaa ja tahtoa se ainakin vaatisi. Pieni vedenpinnan nosto tuskin kasvattaisi vesitilavuutta riittävästi. Karhusjärvi tarvitsee nyt napakampia toimia, mikäli se edes halutaan enää pelastaa.
___________________________________________________________________
TIETONURKKA:
Happikato voi tulla, jos:
Järvessä on syksyllä liikaa biomassaa, joka talvella hajotessaan kuluttaa happea. Jääkansi estää hapen imeytymisen veteen ja talvella jään alla ei ole happea tuottavia yhteyttäjiä.
Vesistöjen kokonaiskuormitus muodostuu:
- pistemäisestä kuormituksesta
(teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turkistarhaus, turvetuotanto),
- hajakuormituksesta
(pellot, karjatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus)
- sisäisestä kuormituksesta (ravinteiden takaisin imeytyminen veteen hapettomissa olosuhteissa)
Kokonaiskuormitukseen vaikuttaa myös laskeuma ja luonnonhuuhtouma.
